Pieni kettutyttö ja pilviluolan aarteet
Olipa kerran pieni kettutyttö nimeltä Kettuhelmi, joka asui viihtyisässä metsässä suuren tammen juurella. Eräänä kirkkaana aamuna hän päätti lähteä seikkailulle ja löysi salaperäisen pilviluolan korkealla vuoren huipulla.
Luolan sisällä Kettuhelmi näki kimaltavia kiviä ja värikkäitä helmiä, jotka loistivat kuin tähdet. Hän ihaili aarteita ja halusi pitää ne kaikki itsellään. Mutta juuri kun hän alkoi kerätä helmiä koriinsa, kuuli hän pienen äänen:
”Voitko jakaa aarteesi myös meidän kanssamme?”
Kettuhelmi katsoi ympärilleen ja huomasi metsän eläimiä, jotka katselivat uteliaina häntä. Hän mietti hetken ja päätti sitten jakaa helmet kaikkien kanssa.
Yhdessä on hauskempaa
Eläimet ottivat iloisesti helmet vastaan ja järjestivät yhdessä suuren juhlan pilviluolassa. He jakoivat myös herkkuja ja lauloivat iloista laulua ystävyydestä.
Kettuhelmi oppi, että jakaminen tekee sydämen kevyemmäksi ja seikkailuista hauskempia. Pilviluola oli nyt täynnä naurua ja iloa, ja pieni kettutyttö tunsi itsensä onnelliseksi kuin koskaan ennen.
Paluu kotiin uuden opetuksen kanssa
Kun juhla päättyi, Kettuhelmi hyvästeli ystävänsä ja palasi metsään. Hän tiesi, että jakaminen oli tärkein aarre, jonka hän oli koskaan löytänyt. Ja niin hän jakoi tarinansa ja helmet kaikkien metsän eläinten kanssa, tehden metsästä entistä onnellisemman paikan.
Loppu.
Vastaa