Sateenkaarisilta ja lohikäärmeen lupaus
Olipa kerran aivan salaperäisellä metsäaukealla lohikäärme nimeltä Lumisade. Hän ei ollut tavallinen lohikäärme, sillä hänen suomunsa kimalsivat kaikissa sateenkaaren väreissä, ja hän rakasti ystäviään sekä metsää enemmän kuin mitään muuta.
Eräänä päivänä Lumisade huomasi, että metsässä, jossa hän ja hänen ystävänsä – pieni orava Nipsu ja lintu Siiri – leikkivät, oli suuri kuoppa. Se teki matkan varrella olevan polun mahdottomaksi kävellä, ja monet eläimet eivät päässeet enää toiseen metsän osaan.
”Miten me voisimme auttaa?” kysyi Nipsu huolissaan. ”Jos emme pääse metsän toiselle puolelle, emme kuule ystäviämme emmekä löydä uusia paikkoja leikkiä!” Siiri nyökkäsi ja ehdotti: ”Rakennetaan silta!”
Lumisade mietti hetken ja hymyili sitten. ”Minä voin rakentaa siltaa, ja se tulee olemaan erikoinen – se on sateenkaarisilta!”
Lumisade levitti siipensä leveälle ja alkoi hengittää lempeästi värikästä savua, joka loisti kuin sateenkaari. Hän rakensi sillan kuopan yli, joka kimalsi niin kauniisti, että kaikki metsän eläimet olivat haltioissaan.
Kun silta oli valmis, kaikki pääsivät kulkemaan turvallisesti metsän yli. Lumisade huomasi kuitenkin, että jotkut ihmiset olivat jättäneet roskaa sillan läheisyyteen. Hän tunsi surua ja päätti: ”Meidän täytyy suojella metsää, jotta se pysyy kauniina ja turvallisena kaikille!”
Yhdessä Nipsun, Siirin ja muiden metsän ystävien kanssa Lumisade järjesti suuren siivoustalkoon. Kaikki keräsivät roskat, oppivat lajittelemaan ne ja lupasivat olla huolehtimatta ympäristöstä joka päivä.
”Luonto on meidän yhteinen kotimme,” Lumisade sanoi lempeästi. ”Kun pidämme siitä hyvää huolta, me voimme leikkiä ja olla onnellisia täällä pitkään.”
Ja niin metsän asukkaat oppivat, että ystävällisyys ja huolehtiminen luonnosta kulkevat käsi kädessä, aivan kuten Lumisaden sateenkaarisilta yhdistää metsän eri osat. He elivät onnellisina ja pystyivät nauttimaan puhtaasta ja kauniista metsästä vuodesta toiseen.
Vastaa